Unohtumaton seikkailu pohjoisessa

Hei taas pitkästä aikaa (: Pääsiäinen oli ja meni, toivottavasti teillä meni mukavasti, meillä meni hyvin hyvin hyvin erilaisesti ku yleensä :D Lähettiin siis viime viikon keskiviikkona kohti Mae Hong Sonia. Varautukaas muuten taas pitkään ja perusteelliseen postaukseen, ku haluan että jäätte mahollisimman vähästä paitsi.. Varatkaa vaika kuukausi tän lukemiseen.. Noeiees ei tää nyt nii kauheen pitkä oo, mutta kuvia on kauheesti ja tää tulee vähä myöhässä ku oon joutunu tekee tätä useempana päivänä :D

Kuiteski, aamulla seittemältä siis sullouduttiin kaikki 15 minibussiin, siis meijän perhe, Hotakaiset, Vierulat ja Juha ja Pairin :) Ei siis tiietty matkan sisällöstä paljo mitään. Kaikki oli auki ja ei sitä voinu paljo suunnitella. Oltiin vaan auttamisasenteella liikenteessä ja tiiettiin siitä järkyttävästä tulipalokatastrofista siellä pakolaisleirillä, mutta ei vielä yhtää tiietty miten voitas auttaa ja missä.

Ensimmäisenä matkustuspäivänä vietettiin bussissa istuen kokonaiset 13h, eli monenlaisia juttuja nähtiin matkan varrella ja tässä ensin muutama kuva bussin ikkunan läpi :) 

Tuota karjalaumaa oli tosi pitkä jono ja ne kaikki meni sinne yhelle samalle alueelle, kai siellä oli sit jokku karjamarkkinat tai jotai :D

Lasten "pihakirppis" ihan oikeesti niinku keskellä ei yhtään mitään.. 

Yks pakolaisleiri ihan Burman rajalla.. Myöhemmin tässä postauksessa tulee kuvia siitä palaneesta leiristä, mutta voitte siis kuvitella että ku se on tällasta se koko leiri, tiheetä ja kuivaa, nii kuinka ku yks syttyy nii kui nopeesti se levii eikä mitää voi tehä :(

Burman ja Thaimaan raja meni tosta joesta. Siellä näätte jonku burmalaisen kalastajan :D

Aurinko laskee.. (:

Ja joka paikassa roihus kaikki mehtät.. Ihmiset kaskee niitä ihan tahallaanki ku ne haluu sen kuivan maan pois, mut sit joskus karkaa käsistäki :S Siellä oli muuten pieni savu ilmassa ihan koko ajan..

Illalla oltiin sitte 13h jälkeen Mae Sariangissa. Käytiin syömässä ja sit nukuttiin yks yö hotellissa :)

Aamulla mentiin johonki toiseen majataloon aamupalalle. Tässä Alina ja Suphap jo ihan virkeinä, toisin ku minä, ku en saanu edellisenä yönä nukuttua paljo yhtää :D

Netta tähyilee jotain tosi tarkasti :D

Saatiin aamupala seuraa joen toiselle puolelle ku vesipuhvelit tuli virkistäytymään :D

Koko porukka ilosena valmiina taas matkustamaan :)

Torstain matkustaminen ei kestäny ku muutaman tunnin, mutta tie oli sen verran mutkanen että jopa mää jouduin ottaan pahoinvointilääkettä ja sit pysähyttiin vähä tasaantumaan tuommoseen pieneen hasuun tien varrelta löytyneeseen putiikkiin :D

Meijät kutsuttiin sisäänki ja tarjottiin vesimelonia ja banaania :D

Näköalat oli huikeet savusta huolimatta ja me tietysti Verkun kans heti perusturisteina siellä poseeraamassa :D

Voi ei, sinne menni Risto ! :S Heh, ei oikeesti :D

Perillä Mae Hong Sonissa oltiin jo päivällä ja mentiin sitte syömään siellä melkei heti, mut mä kyllä ehin jo sitä ennen nukahtaa sinne hotellihuoneeseen.. :D Alina halus syödä kans thailaisesti puikoilla tota nuudelikeittoo ku mäki tein nii :D

Illalla tavattiin tämä yhen pakolaisleirin lastenkodin yhteyshenkilö ja puhuttiin vähä alustavasti tulevista päivistä (: Pairinin ja Reean ilmeistä näkee aika hyvinki, että aina ei oo kovin helppo ymmärtää tai kuulla mistä hän puhuu..  :D

Illalla mentiin sit semmosille pienille iltamarkkinoille. Siis hyvin pienille verrattuna Pattayan iltamarkkinoihin :D:D 

Ostin markkinoilta sellaset ihanat heimokengät ja heimolaukun, miten mä niitä nyt kutsun :D Siis sellasia käsintehtyjä, tosi kuvioituja ja värikkäitä :D 

Perjantaina mentiin sen yhteyshenkilön kotiin käymään Nai Soihin (: Oltiin taas niin maalla ja tuppukylässä että ku tommonen turistien pikkubussi änkes sinne pikkukujalle nii oli taas kyläläisillä ihmettelemistä.. :D:D

Jos tää kuva ois Suomesta jostain maatalosta, nii mitä tässä tapahtuis seuraavaks ? No ei ainakaa sitä että noi kissat ja kanat ja kaiken maailman koirat ja ankat vaeltelis tuolla pihalla sulassa sovussa, mutta näin se vaan on täällä :D

Meille tarjottiin siellä sellasta tooosi makeeta ja hassua kahvia :D

Ihan suoraan mun takana hyllyssä.. Nooa löysi sieltä jotain nuin ihanaa tuolta yläpuolelta.. :S :D

Siellä oli sellanen pöhkö koiranpentuki, jotai nuo kaikki hyysäs koko ajan :D

Ja Alli leikki Suphapin ja Pairinin kans :D 

Sieltä sit lähettiin Long Neck-kylää kohti ajeleen, mutta tuli pieni mutka matkaan.. :D Diesel oli loppumassa ja huomattiin että siinä yhessä talossa sai tankattua. Lähettiin peruttamaan ja PAM ! Mopo tarttu perään ja mentiin sitte selvittelemään ja irrottelemaan sitä sieltä takapuskurista :D No tilanne selvis sitte kyllä eikä kellekkää käyny mitää, mut siinä oli taas yks mutka matkassa lisää :D

Tällanen oli hieno tankkauspaikkamme :D

Sitte päästiin sinne Long Neck-kylään (: Tässä ihmiset töissä siellä hirveessä helteessä.

Tuolla pohjosessa siis asuu sellasia heimoja, jotka venyttää niitten kaulaa tollasilla renkailla, osa venyttää korvia ja osa on laittanu pienenä jalkoihin sellaset renkaat, jotka ei lähe pois ja sit ku ne jalat on kasvanu nii ne on oikeesti ihan kauheen näköset.. 

 

 

 

 

Chilit kuivumassa auringossa :D

Soitinseinä :)

Pairin liitty heimoon.. Eiku mitä ? :D

Siinä tän heimon koulurakennus ja pihakenttä.

Ylisympaattinen korvanvenyttäjämummeli :D Ei muuten ollu kovin kivan näkönen ku se otti noi korvikset pois.. 

Alina selvis joka paikassa ilman kitinöitä näitten kanojen ja muitten lintujen voimalla :D Se vaan onnellisesti käveli niitten perässä, jutteli niille ja katteli niitä.. Sen mielestä nuo oli varmaan kaikista kivoin juttu reissussa :D:D

 

Tää kuva on niille jotka on aina miettiny millä tavalla muka ananas kasvaa maasta. Tässä vastaus teille ja myös mulle joka oon miettiny samaa :D

 

Iltapäivällä mentiiin tutustumaan semmoseen aika isoon Fidan koulukotiin, joka siis oli myös siellä Nai Soissa (:

Helena ja Topi ja tää toinen pariskunta sit esitteli meille rakennukset ja kerto muutenki sen homman toiminnasta (: Yli 12-vuotiaat vuoristoissa asuvat lapset saa tuolla asua ja opiskella, ku niissä vuoristokylissä ei oo kovinkaa hyvin kouluja sen ikäsille. Eli ne saa edellytyksiä jatko-opintoihin ja hyvään tulevaisuuteen tuolla ja niistä lapsista pidetään hyvä huolta :)

Alinalla ja Verkulla oli näköjään ihan omat inside-jutut meneillää :D

Tuon thailaisen pariskunnan lapsi kutsuu Helenaa isoäidiks (: Enkä oikeestaan ihmettele ku mustaki tuntu vähä jotenki niinku oisin mummulaan tullu :D Meistä tuli sit hyviä kavereita tuon tytön kans ku nähtiin sunnuntainaki vielä :D 

2 viikon ikänen aivan yli-ihana vauva :')

Mentiin sit vielä kierroksen jälkeen vähäks aikaa sisälle jutusteleen, ku Pairin ja Suphap lähti jonnekki markkinoille ostamaan lauantaita varten vähä juttuja :)

Sit sieltä mentiin vielä ostamaan vähä syömistarvikkeita sinne leiriin (:

Pairin ja Suphap siis kävi ostamassa luutia näin pääsiäisen kunniaks.. :D No eiku oikeesti ne oli toivonu siellä leirillä tällasia :)

Lauantaiaamuna sit lähettiin ensin meijän pikkubussilla siihen saakka mihin sellasella pääsi, ja siitä sit vaihettiin kahteen tällaseen lava-autoon. Piti varustautua kunnolla ja niin me sit Verkun kans tehtiin, paitsi että mun yritys on vielä vähän vaiheessa.. :D Hengityssuojan ja aurinkolasien takia tästä kuvasta ei nää että Verkku nauro mulle iha tosissaa ku mää yritin tossa kauheessa vauhissa saaha tota huivia kunnolla ja löytää tieni ulos ku en yhtää tajunnu mite toi oli.. :D Hengityssuoja ja aurinkolasit oli siis sen kauheen pölyn ja vähä savunki takia, mut noi meijä huivikötystykset oli niinku auringon takia, vaikka myöhemmin huomasin että mun huivista oli moneen eri tehtävään :D

Maasto oli tosi vaikee kulkusta. Siis kaks tuntia pölisevää ja huonoa hiekkatietä, välillä mentiin jotai joen pohjia ja välillä oltiin tosi kapeella tiellä josta oli jyrkkä pudotus suoraan alas ja reuna oli murentunu ja sit ku tuli auto vastaan nii voi huhhuh :D Voin myös kertoo että auton sisällä olijat oli sit huomattavasti puhtaampia ku me tuolla pölyn keskellä pomppineet :D

 

Ja välillä joenpohjaa :D

Sitte alko näkyä telttoja ja muuta ja yhtäkkiä oltiinki Mae Surinin palaneessa pakolaisleirissä.. Oli aivan uskomaton tunne, että niinku oikeesti oikeesti aikuisten oikeesti oltiin siellä. Tuntu käsittämättömältä, että se mikä vielä edellisenä päivänä tuntu mahottomalta, oliki yhtäkkiä mahollista. Meijän siis ei alunperin pitäny päästä yhtään mihinkään leiriin, tai hyvällä tuurilla muutama aikuinen ois päässy, mutta nyt sit kaikki me 15 lapsia myöten saatiin olla mukana ! 

Sit alko tää lohduton näky. Palanu alue oli paljo isompi ku olin ees osannu aatella.. Meitä käskettiin kävellä samoja polkuja edellä menevien kanssa, koska ne sano että siellä voi olla vaarallisia juttuja missä vaan.

Luulin, että vaan elokuvissa tehään jotain näin hullua, mutta.. Huomasin juuri että ite kävelin tuossa..

Raamattukoulun rauniot.

Tämän mäen taakse kaikki ne ruumiit oli haudattu.

Siinä se, mitä siitä vessasta oli jääny jäljelle.. 

Tulipalosta oli siis kulunu viikko ja vieläki tuolla vähä savus joku puu :S

Yks elämyssilta lisää.. Tuo oli mun mielestä pelottavin ku nuo bambupyörylät ei pysyny paikoillaan, oli eri kohilla ja sit ne vielä taipu nii paljo et olin ihan varma että kohta lillusin tuolla vedessä..

Jotain puoliks säästynyttä tavaraa..

Kirjoja

Raamattu

Siinä taas yks joenylitys lisää.. Oon sitä mieltä, että se riippusilta oli nuista kaikista se mukavin ja helpoin vaihtoehto :D

Lastenkodin lapset oli majotettu kaikki 30 tähän raamattukoulun johtajan taloon.. On oikeesti Jumalan ihme, että tää talo oli säästyny, ku tuosta aidasta mikä tuolla vasemmalla näkyy, nii oli ehkä metri siihen viimiseen palaneeseen taloon ja ton aidan portin tolpat oli toiselta puolelta ihan mustat ja tältä talon puolelta ihan entisensä ! Mut siis nää lapset joutuu nyt monta viikkoo olla tuossa yhessä ja samassa paikassa siihen asti, että kaikki vaarallinen on saatu pois sieltä alueelta.. Vietiin niille pelivälineitä ettei niillä ois niin kauheen tylsää tuolla, mutta ne saa kuitenki leikkii niillä vasta parin viikon päästä :S

Siinä keittiö.

Saman bambumajan pihassa asu myös tällanen ystävä.

Lapset tuli sinne sisälle meijän kans ja me kerrottiin niille vähä asioita, lohdutettiin, rukoiltiin ja laulettiin niitten kans ja sellasta (: Lapset myös esitti meille yhen laulun, mikä oli nii koskettavaa ja ne laulo nii voimallisesti, ettei sitä oikein voi selittää millään tavalla.. :') Oli kiva nähä että kaikesta niitten surusta huolimatta ne pysty ilosena laulaa ja leikkiä ja muuta. Vietiin niille vähä jotain herkkua, pelivälineitä, luutia, varvastossuja ja sitte avustusta meni myös rahana jälleenrakentamisen alottamiseen. Rahalahjoituksia saatiin sekä Suomesta että Thaimaasta.

Ryhmäkuva lapsista.

Siellä oli pesuhetki menossa.. 

Lastenkodin johtaja menehty siinä tulipalossa ja näin monta perheenjäsentä jäi suremaan isän, aviomiehen ja isoisän menettämistä :(

Tämä poika oli löytäny sieltä raunioista tuossa kunnossa olevan polkupyörän..

Takasi päin osa meistä sai tehä muutaman joenylityksen tuolla autolla, ja yhessä vaiheessa sitte jäätiin tonne joen reunalle vähä pesee enimpiä likoja ja virkistymään..

Tuolla leirillä käynti jäi niin ikuisiks ajoiks mieleen ettei voi sanoin kuvailla. Näistä kuvista ja teksteistä ei välttämättä välity puoliakaa siitä tunteesta mikä tuolla oli. Ei sitä vaan voi ymmärtää miks näin käy ja miten ihmiset vaan jatkaa elämää ja jaksaa alottaa kaiken alusta. Niin moni menetti elämästään rakkaita ihmisiä ja suru on vielä pitkään suuri. Mutta onneks on Taivaan Isä joka kaikesta huolimatta pitää huolen omistaan vaikka mitä tapahtus.
Tää tulipalo on nyt paljastunu tuhopoltoks, mutta uutisissa ei kerrota enempää siitä. Ihmisillä on erilaisia tarinoita ja arvailuja, mutta kyllä tuolla heti näki, että ei se mistään ruuanlaitosta voinu johtua, ku palo oli syttyny monesta eri kohtaa ja menny vielä joenki yli..
Oon vieläki tosi pitkissä mietteissä välillä tuon kokemuksen jäljiltä ja haluan mennä käymään vielä monta kertaa uudestaan. Toivotaan ja rukoillaan, että rakennukset saatais jälleen pystyyn, näitten pakolaisten asema edes vähän parantuis kuitenki tän katastrofin myötä ja että ihmiset jaksais jatkaa taas elämää.

Illalla hotellilla oltiin siis niin likasia, että en tiiä oonko koskaan ollu niin perusteellisesti ja kauan suihkussa ku tuntu että koko ajan vaan jostaki korvasta tai jonku hiuksen alta tulee sitä punasta multaa jatkuvasti.. Illalla sitä osas arvostaa sitä sänkyäki ihan eri tavalla. Oltiin myös unohettu ihan kokonaan melkein syöminen ja juominen. Oltiin aamupala syöty klo7 aamulla ja sitte illalla kaheksalta syötiin seuraavan kerran.. :D Juotiin myös liian vähä, koska me kaikki oltiin nii janosia sitte koko ilta.. Tollasen kokemuksen keskellä sitä unohtaa ittensä ihan kokonaan ja miettii ihan muunlaisia asioita. 

Sunnuntaiaamuna sitte mentiin sinne Fidan koulukodille Nai Soihin jumalanpalvelukseen ja siellä sit laulettiin niitten ihmisten kanssa, jonka jälkeen sit minä, Verkku, Olivia ja Netta mentiin pyhäkouluun opettaan niitä lauluja :) Tää 9-vuotias Netta sit toimi loistavana Suomi-Thai-Suomi tulkkina siellä, nimittäi ilman sitä ei oikein oltais onnistuttu :D Ehotin sitä jo Netalle tulevaisuuden ammatiks, mut ei se sit oikei innostunu.. :D

Kirkon tilaisuudessa sit sillä aikaa iskällä oli joku pieni puheenvuoro, jonka Helena sit tulkkas (:

Tilaisuuden jälkeen syötiin yhessä siellä (: Saatiin myös Verkun kans pari uutta kaveria,  9v. Green ja sit sen kaveri, vaikka yhteistä kieltä meillä ei paljoo ollukkaa :D Ne piirsi meille hienoja piirustuksia ja me sit niille :D

Koulukodilta sitte suunnattiin tuohon yhteen Nai Soin kirkkoon tapaamaan sen toisen leirin lastenkodin lapsia :) Tai no lapsia ja lapsia, ne siis oli oikeestaan kaikki mua vanhempia, mut silti :D Tavattiin ne viimeks 3v. sitte ja oli kyllä osa muuttunu paljo, osa oli muuttanu kolmansiin maihin ja jotku oli jo saanu opiskelut päätökseen :)

Niillä oli meille monenlaisia tanssi- ja lauluesityksiä (: Meki sit laulettiin niitten kans yhessä englanniks sellasia yksinkertasia lastenlauluja :) 

Sit tähän väliin yks esimerkki Jumalan johdatuksesta ja rukousvastauksesta :) Ku mentiin tonne, ei tosiaan tiietty millä kielellä voidaan kommunikoida vai onnistuuko se ollenkaan. Kuitenki sitte ku oltiin tultu perille tuonne Mae Hong Soniin, nii yks Kokkolassa asuva karenni, Dawla, soitti Reealle ja kerto siinä sit jotenki ohi mennen että "Muuten De Reh on nyt siellä Thaimaassa." :D De Reh on siis myös Suomessa jo monta vuotta asunu karennipakolainen, joka osaa suomee aivan loistavasti. Reea sit soitti sille ja kysy että voisko se mitenkään auttaa meitä tulkkauksissa ja muutenki ihmisten kans puhumisessa, nii se sano ilosesti, että "Kyllä minä voin auttaa teitä!" De Rehistä oli kyllä nii suuri apu ja aina se oli auttamassa ku tarvittiin. Kuinka suurella todennäkösyydellä samasta pienestä kylästä löytyy karenniheimolainen, joka osaa myös suomea niin hyvin, että voi tulkata kaikki asiat vaivattomasti? Vaan meijän Jumala voi järjestää näitä asioita näin hauskasti :D

Nää karennit laulaa niin hienosti, kovaa ja korkeelta, eikä mistään koskaan kuulu mitää soraääniä, nii alettiin haaveilla sellasta, että jos ne vois levyttää niitä niitten omia lauluja ja sit niitä myytäis niitten hyväks Suomessa :) Se ois niin siistiä ! En vaan voi mitään sille, että aina ku ne laulaa, nii oikee tuntee sen kuinka ne täydestä sydämestä laulaa Jumalalle ja ylistää sitä ja alan sillon aina itkee. En ees tiiä aina kunnolla, mitä niissä lauluissa lauletaan, mutta silti ne koskettaa niin ihmeellisella tavalla, ettei sitä oikeen voi kuvailla mitenkää :') 

Voin myös kertoo, että Suomen pojat vois ottaa näistä pojista oppia. Niillä on sellanen laulu, jota ne laulaa vissii päivittäin ja se menee silleen, että aina pojat ja tytöt vuorottelee laulamisessa ja aina kertsi tulee yhessä, nii joka ikinen poikahan laulaa ! Ja vielä niin hyvin, voimakkaasti ja hienosti, että Suomen "en laula"-pojat vois vähä rentoutuu ja kokeilla samaa :D

Kaikki nää oli siis tehny 1h kävelymatkan siellä kuumudessa ja helteessä sieltä leiristä tuohon leirin ulkopuolella olevaan kirkkoon. Niillä oli tosi kuuma ja hiki, mut silti ne jakso tanssia, laulaa ja kuunnella, nii jaettiin niille vähä evästä nii ne sai sit ennen sitä toista kävelymatkaa vähä syyä ja juua jotain (:

Kaikki halus ottaa meijän kans kuvia ja aika pitkään ne kuvaussessiot kestiki, että kaikki sai poseerata vähä kaikkien kanssa.. :D

Ryhmäkuva :)

Pojat innoissaan Spritesta ja hetken aikaa kestävästä leirin ulkopuolella olosta :)

Sieltä sit lähettiin hikisinä, väsyneinä, mutta sitäki onnellisempina matkustaan kotia kohti :)

Mae Sariangin hotellissa tais kaikilla tulla uni aika helposti.. :D

Maanantaina sitte matkustettiin taas yli kellon ympäri. Kerrottiin vuorotellen bussin mikkiin kaikkee, mitä reissusta jäi mieleen, rukoiltiin ja oltiin vaan kiitollisia koko matkasta :)

Perillä Pattayalla meijän koulun talon parkkihallissa, kaikki aivan ehjinä ja ilosina, pieni monta kertaa kuivunut hikikerros naamalla :D

Reissu oli kyllä parhain ikinä, enkä koskaan tuu unohtaan mitään tosta ! Taivaan Iskä vaan siis osas tehä meijän aikataulusta paremman mitä ikinä oltais voitu ees kuvitella :D Siis meijänhän piti alunperin lähtee joululomalla, mut sit se iskän jalka katkes ja mietittiin, että mitä toi Jumala nyt taas meinaa ja et eikö nyt voinu joskus muullon se jalka katketa. Oltiin myös suunniteltu matkaa viikkoa aikasemmin. Mutta jos jompi kumpi näistä ois toteutunu, niin mietitääs. Jos oltais menty joulukuussa, meistä ei ois ollu tän tulipalon aikana apua ja vielä kaikki rakennuksiin suunnitellut lahjotukset ois käytetty ja nyt kaikki ois palanu maan tasalle, eikä rakennusapua ois saatu sinne nyt, ku sitä vielä enemmän tarvittiin. Jos taas oltais menty viikkoa aikasemmin, oltais voitu jopa olla just siellä leirissä just sillon ku se tulipalo sytty. Mut Jumala varjeli meitä ja myös näitä ihmisiä ja näki, mikä oli just oikee ajotus meijän matkalle. En vaan pysty omalla pienellä aivokopallani tajuumaan meijän Isän suuruutta ! 

Ei mikään ihan perusrantaloma, eikä mikään ihan peruspääsiäinenkään, mutta silti paras mahollinen, parhaassa seurassa ja aivan parhaan Taivaan Isin kanssa <3